HSP-yllätys

Jopas sentään. Yllättäen Facebookin täysin aiheeseen liittymättömässä keskustelussa kävi ilmi, että eräs ystäväni on ns. HSP-ihminen. En ollut tällaisesta määreestä koskaan kuullutkaan, joten näppäränä tyttönä nappasin googlen kauniiseen käteen ja otin selvää. Yllätys oli melkoinen.

HSP on lyhenne sanoista Highly Sensitive Person. HSP on ominaisuus, ei persoonan häiriö. Löytämäni sivuston mukaan HSP-ihmisiä on 15 - 20 % väestöstä - liikaa ollakseen häiriö, mutta liian vähän, jotta enemmistö ymmärtäisi HSP:n elämää. Sivustolla psykologi Elaine Aron kertoo, että

- Ominaisuus on normaali
- Ominaisuus on synnynnäinen, ei opittu
- Sama ominaisuus löytyy myös eläimiltä
- HSP-ihmisen aivot toimivat eri tavalla verrattuna muihin

Samalla sivustolla voi tehdä testin, joka myös kertoo kattavasti HSP:n haasteista ja ominaisuuksista.

Olin testin tehtyäni kuin halolla päähän lyöty. Kaikki kofeiiniherkkyydestä pienten sosiaalisten vivahteiden havaitsemiseen, yksinäisyyteen pakenemisesta muutosten käsittelyvaikeuksiin, kaikki ne asiat joista olen itseäni vuosikausia potkinut, ovatkin osa minua, osa jolle en ole koskaan voinut mitään.

Aronin mukaan pistemäärä 14/27 viittaa HSP-ominaisuuteen. Minun pisteeni olivat 22/27.

Mutta että tämä on joku ihan oikea asia! En olekaan naurettava, heikko, ihmisenä epäonnistunut tai ylitunteellinen neurootikko! Itkettää ja naurattaa, ette usko miten helpottavaa on saada tietää, että aivoni nyt vain sattuvat toimimaan tällä tavoin, eikä kyse ole siitä, etten osannut rakentaa itsestäni yhteiskunnalle sopivaa ihmistä.

Aron toteaa myös, että herkkyyttä arvostetaan eri kulttuureissa eri tavoin. Meidän kulttuurissamme ei arvosteta, vaan se nähdään heikkoutena ja vajavaisuutena - Aronin mukaan tästä syystä HSP-ihmisellä on usein huono itsetunto. Ympäristö haluaisi hänen olevan toisenlainen ja ihminen päätyy elämään elämänsä tuntien itsensä epänormaaliksi. Kuulostaa järkyttävän tutulta.

Osaisinkohan tämän tiedon myötä olla itselleni vähemmän ankara? Oppisinko hyväksymään itseni ja sisäisen maailmani paremmin? Aion tilata Aronin The Highly Sensitive Person's Workbook -kirjan, nainen lupailee opuksen sisältävän käytännön ohjeita ja harjoitteita helpottamaan HSP:n elämää.

Loppuun vielä tilannekatsaus lääkkeistä vierottumiseen. Todennäköisesti vatsan bakteerikannan vaihtumisesta johtuen on massu ollut helkkarin kipeä, syöminen lähes mahdotonta ja olo sen mukainen. Mies toi mukanaan pakuria ja kappas vekkulia, vanhan kansan keinot näyttävät tepsivän. Edellisenä iltana juotu pakuritee on estänyt kramppivatsaan heräämisen ja päivälläkin on nälkä. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen projektin etenemiseen. Nyt kun löysin tiedon HSP:stä, voin olla myös realistisempi tavoitteideni suhteen. Lienee turha kuvitella saavuttavansa vakaan zen-olotilan, jos näitä aivoja ei ole sitä varten rakennettu. Ehkä onnellisuus löytyy ennemminkin oman herkkyytensä ja voimakkaiden reaktioidensa hyväksymisestä ja niiden valjastamisesta voimavaraksi. Vaikka yhteiskunta ja osa läheisistäkin haluaisi minun olevan joku muu, nyt on oikea aika heittäytyä rohkeasti omaan minuuteensa ja olla itsensä paras ystävä, pahimman vihollisen ja kriitikon sijaan.