keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Argh!

Heräsin viime yönä alle tunnin tuhinan jälkeen oikean lonkan tuttuun huuteluun. Aamuyhdeksän maissa herännyt mies löysi minut patjanreunalta kiemurtelemasta. Käärmenaisen avuni, koko yön yrittämisestä huolimatta, eivät todellakaan riittäneet sen venytysasennon löytämiseen, joka lonkan olisi hiljentänyt. Ihana kolmijalkainen helpotti nyyhkyähkivän naisensa oloa pinta- ja syvähieronnalla sekä tulehduskipulääkkeellä. Aamukymmeneltä putosin, miehen eforttien ja tolkuttoman väsymyksen avulla, viimein muutamaksi tunniksi. Mutta iltapäivällä aloitettu päivä oli auttamatta pilalla. Yökköharmaa ilma ja tokkurainen mieli eivät sallineet minkäänlaista tsemppausta, joten heitin sitten suosiolla reippaushanskat tiskiin ja tilasin ruuatkin Kotipizzasta.

En saanut keskityttyä leffaan, enkä mihinkään muuhunkaan. Ärsyyntyneen levoton olo jatkui koko päivän. Iltaa kohden sekä oikeanpuoleinen leukanivel että jo useasti mainittu lonkka alkoivat oireilla raivostuttavan tutulla tavalla. Ennen yhtätoista meni hermo, seurauksena tunnin verran agressiivista lenkkeilyä ja kotona syvävenyttelysessio. Nyt odotan saunan lämpeämistä ja aion kuulkaa juoda myös kaljan - ja jos oikein holtittomaksi heittäydyn, kaksi. Toivon, että liikunta ja sauna rauhoittavat nämä saakelin juudasnivelet ja ensi yönä ei tarvitse imitoida karannutta puutarhaletkua.

Biisi tämänhetkisistä fiiliksistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti