Vellihousun tunnustus

Alan pikkuhiljaa kyllästyä poksahteluun. Vieroitusoireet eivät näytä laantuvan, vaan päin vastoin, mukaan on tullut uusia vekkuleita reaktioita. En saanut viime yönä unta juuri lainkaan, sillä olin jostain syystä uskomattoman tietoinen nivelistäni, erityisesti oikeasta lonkastani. Yritä siinä sitten nukkua. "Hei! Mä oon täällä hei! Sun lonkka! Kelaa!"

Pinna on tänään ollut, todennäköisesti viime yöstä johtuen, erittäin kireällä. Pasmat menivät lopullisesti sekaisin, kun mies saapuikin lapsen kanssa kotiin kaksi tuntia ennakoitua aiemmin. Siivotessa armoton marttyyrivaihde päälle ihan huomaamatta. Pahvisen suolapaketin pohja kastui märällä pöydällä - heitin sen dramaattisesti roskiin. Mies ei pyyhkinyt maustelootaa - käsittämätön määrä puhinaa, mutinaa ja huokailua! Pilalla, kaikki on pilalla! Nyt en voi olla hirnumatta itselleni tätä kirjoittaessani.

Sitten syvemmille vesille.

Lupasin palata blogin kommenttiosion esiin nostamiin aiheisiin. Esimerkiksi tämä kirjoittaja on aivan aiheellisesti kiinnostunut myös läheisten jaksamisesta ja jakaa oman kokemuksensa lääkehoidosta:


"Itse koen olevani todella elossa ja henkisesti läsnä vaikka syön lääkkeitä, ehkä ne eivät kaikille sovi.. En ikinä enää halua tietoisesti saavuttaa maniaa taikka masennusta, sitäpaitsi ne ovat äärimmäisen rankkoja hetkiä läheisille... itse ainakin haluan heitäkin ajatella enkä tietentahtoen aiheuttaa kaaosta kaikille joiden kanssa elän."


Se, kokeeko ihminen elävänsä tai olevansa kosketuksissa itseensä, lienee niin henkilökohtainen kokemus, ettei sitä voida yleispätevillä mittareilla vertailla. Jos lääkkeiden syöminen ei vaikuta siihen, mitä kykenet tekemään tai maailmalle antamaan, kannattaa niitä varmaan silloin syödä. Itseni kohdalla lääkkeet ovat rampauttaneet juuri ne henkiset kyvyt, joiden avulla luon uutta ja innostun. Kirjoitan blogin lisäksi fiktiota sekä lehtijuttuja. Sävellän, sanoitan, laulan ja esiinnyn. Aina tilaisuuden tullen näyttelen. Lääkesuossa rämpiessäni en saa aikaiseksi mitään merkittävää millään osa-alueella. En välttämättä ole huono, mutta en missään nimessä myöskään erinomainen. Ja minä osaan olla erinomainen. Nuo asiat ovat niitä, joista minä saan onnistumisen kokemukseni. Ne kokemukset, jotka tekevät ihmisestä onnellisen.  Uskallanpa väittää, että juuri onnellisuudella, elämisen mielekkääksi kokemisen kautta saavutetulla henkisellä hyvinvoinnilla, on ratkaiseva vaikutus myös mielenterveyteen.

Kukaan ei ole yksin kaksisuuntaisen kanssa. Kanssaihmiset todella jakavat taudin, eikä vastuu ole pieni tai kaunis. Olen luvannut itselleni olevani tässä blogissa raadollisen rehellinen, oli se miten vaikeaa tahansa. Nyt näyttäisi olevan vähemmän helppo hetki.

Suunnittelin lääkkeettömyyteni hyvin, mutta tein sen yksin. Päivät kuluivat, ensimmäinen lääkkeetön päivä lähestyi, mutta niin nynny olin, etten saanut kerrottua miehelleni. Sen sijaan olin pahantuulinen ja tiuskin, kun oma lälläriys ärsytti.  Kerroin hänelle samana päivänä, kun ensimmäinen blogini ilmestyi. Sitten, kun päätös ja valmistelut oli jo tehty ja toteutus käynnissä. Not one of my proudest moments.. Olin jo ennalta vakuuttanut itseni siitä, että hän ei haluaisi minun tekevän tätä. Ymmärtäisihän sen, hän oli se joka kanssaeli edellisen, melkein lopulliseksi muuttuneen romahduksen. Tottakai se pelottaa. Onneksi minulla on niin hieno mies, että huolimatta onnettomasta tavastani hoitaa asia, hän ymmärtää perusteluni ja tukee minua. "Onneksi" hän on myös nähnyt, minkälaista "apua" ja "hoitoa" olen viimeisen kahden vuoden aikana "ammattilaisilta" saanut. Katkerien lainausmerkkien katkeraa yliviljelyä. Kaikki nuo lainausmerkit kuitenkin vaikuttivat osaltaan tämän päätöksen tekemiseen.

En tietenkään tahdo tuoda läheisteni elämään kaaosta (eikö elämän ydinolemus ole nimenomaan kaaos, teemme mitä hyvänsä?). Olen heille velkaa sen, että otan sairauteni aina vakavasti. Tarkkailen itseäni, ja mikä tärkeämpää, olen avoin huomioille, joita he minusta ja voinnistani tekevät. Itselleni olen velkaa mahdollisuuden elämään ilman lamauttavaa lääkehuntua. Kuulostaako kohtuuttomalta?