Puhdistautumisprojekti etenee odotettua paremmin. Fyysisiä vierotusoireita lukuunottamatta muutokset ovat olleet erittäin positiivisia:
- Unen laatu on parantunut huomattavasti, vaikka nukahtamisvaikeuksia edelleen onkin. Herään pirteämpänä, enkä ainakaan muista nähneeni painajaisia. Enää ei ole tarvinnut herätä tunkkaisen ahdistuneena.
- Vatsa toimii jälleen! Aikaisemmin kokonainen kakka oli säännön vahvistava poikkeus. (TMI? Kaikki kakkaa, hei.)
- Jonkinlainen pöhötys on hävinnyt kasvoista. Miehen mukaan näytän erilaiselta, kauniimmalta.
- Musiikin aiheuttamat fyysiset reaktiot ovat palanneet, ihanaa! Itken mielelläni erinomaisen kappaleen kuullessani ja kylmät väreet kruunaavat niin loistosävellyksen kuin yksilösuorituksenkin.
- Panettaa! Panettaa niin maan perkeleesti! Viimeistään nyt tämä on miehenkin mielestä loistava projekti... Seksuaaliviettini on aina ollut perusmimmin vastaavaa vilkkaampi, mutta viime vuosia ajatellessani tulee mieleen, että seksin harrastaminen on ollut enemmänkin totutun käyttäytymismallin toistamista kuin aitoa intohimoa. Nyt harkitsen vakavasti ilmoittavani mieheni sairaslomalle viikon loppuun. Aivan on työkyvytön tämä raukka, älkää soitelko.
Vieläkin poksahtelee, mutta vähemmän ja miedommin. Hikoilu on vähentynyt ja keskittyy nyt lähinnä tunteikkaisiin tilanteisiin tai innostaviin keskusteluihin. Pilateshommatkin hoituvat jo.
Minulta on näköjään jäänyt mainitsematta ruokahalun vähäisyys. Viime viikolla ruuan näkeminenkin saattoi aiheuttaa pahoinvoinnin aallon, joka esti syömisen ajattelemisenkin loppupäiväksi. Painoa on lääkkeiden lopettamisen myötä pudonnut viitisen kiloa, tämä siis kymmenessä päivässä.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa ulos, oh ja ah sitä riemua! Santa Cruzin nuoret herrat sekä all-stars kokoonpano Grease Helmet hyppyyttivät meikäläisen Tavastialla aivan teinifiilikseen. Onnekkaan sattuman kautta sain seurailla keikan lavalta ja vältin näin paniikkihäiriön realistisen riskin. Tapasin uusia ihmisiä, näin vanhoja ystäviä ja verestin muistoja. Onnistuin juomaan alkoholia kohtuudella ja tulin kotiin hyvissä ajoin ennen valomerkkejä, minkäänlaiseen morkkikseen ei hankittu aihetta. Yläfemma itselle! Ystävästämme alkoholista ja päihteistä yleensä kirjoitan vielä oman bloginsa, mutta sanotaan nyt näin, että olen yläfemmani ansainnut.
Feels good, man!
- Unen laatu on parantunut huomattavasti, vaikka nukahtamisvaikeuksia edelleen onkin. Herään pirteämpänä, enkä ainakaan muista nähneeni painajaisia. Enää ei ole tarvinnut herätä tunkkaisen ahdistuneena.
- Vatsa toimii jälleen! Aikaisemmin kokonainen kakka oli säännön vahvistava poikkeus. (TMI? Kaikki kakkaa, hei.)
- Jonkinlainen pöhötys on hävinnyt kasvoista. Miehen mukaan näytän erilaiselta, kauniimmalta.
- Musiikin aiheuttamat fyysiset reaktiot ovat palanneet, ihanaa! Itken mielelläni erinomaisen kappaleen kuullessani ja kylmät väreet kruunaavat niin loistosävellyksen kuin yksilösuorituksenkin.
- Panettaa! Panettaa niin maan perkeleesti! Viimeistään nyt tämä on miehenkin mielestä loistava projekti... Seksuaaliviettini on aina ollut perusmimmin vastaavaa vilkkaampi, mutta viime vuosia ajatellessani tulee mieleen, että seksin harrastaminen on ollut enemmänkin totutun käyttäytymismallin toistamista kuin aitoa intohimoa. Nyt harkitsen vakavasti ilmoittavani mieheni sairaslomalle viikon loppuun. Aivan on työkyvytön tämä raukka, älkää soitelko.
Vieläkin poksahtelee, mutta vähemmän ja miedommin. Hikoilu on vähentynyt ja keskittyy nyt lähinnä tunteikkaisiin tilanteisiin tai innostaviin keskusteluihin. Pilateshommatkin hoituvat jo.
Minulta on näköjään jäänyt mainitsematta ruokahalun vähäisyys. Viime viikolla ruuan näkeminenkin saattoi aiheuttaa pahoinvoinnin aallon, joka esti syömisen ajattelemisenkin loppupäiväksi. Painoa on lääkkeiden lopettamisen myötä pudonnut viitisen kiloa, tämä siis kymmenessä päivässä.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa ulos, oh ja ah sitä riemua! Santa Cruzin nuoret herrat sekä all-stars kokoonpano Grease Helmet hyppyyttivät meikäläisen Tavastialla aivan teinifiilikseen. Onnekkaan sattuman kautta sain seurailla keikan lavalta ja vältin näin paniikkihäiriön realistisen riskin. Tapasin uusia ihmisiä, näin vanhoja ystäviä ja verestin muistoja. Onnistuin juomaan alkoholia kohtuudella ja tulin kotiin hyvissä ajoin ennen valomerkkejä, minkäänlaiseen morkkikseen ei hankittu aihetta. Yläfemma itselle! Ystävästämme alkoholista ja päihteistä yleensä kirjoitan vielä oman bloginsa, mutta sanotaan nyt näin, että olen yläfemmani ansainnut.
Feels good, man!
Kuulostaa hyvältä! Se on terveen merkki kun panettaa kunnolla :D
VastaaPoista