Eihän tässä auta kuin nauraa.
Luonto ei selvästikään ole puolellani. On joko pimeää tai vähän vähemmän pimeää, siinä epämääräiset vinkit vuorokaudenajasta. Taputtelen jatkuvasti itseäni selkään siitä, että jaksan pitää vireyteni urheiluun ja muuhun mahdollisimman vähän harmaata päämassaa häiritsevään puuhasteluun riittävällä tasolla. Mielestäni tämä lähentelee vähintäänkin Lauri Törnin peräänantamattomuutta (suosikkijuttuni siinä miehessä ovat muuten lyömättömät one-linerit ja aikalaisten aina erikseen mainitsema eläinrakkaus). Yöt ovat menneet aivan pelleilyksi. Unta ei saa millään ja jos saa, niin eipä aikaakaan kun silmäluomet rämpsähtävät auki kuin rullaverhot. Lonkka von Lonkanbergerhän se siellä taas huutelee. Koko lonkkakiukku on muutenkin suorastaan absurdi fyysinen reaktio mielialalääkkeiden lopettamiseen! Mitä, miksi?! Vastaavaa ongelmaa ei koskaan ennen ollut. Univaje on jo sinällään viihdyttävä seuralainen. Mikäs sen mukavampaa kuin yksin omille jutuille nauraminen? Ei mikään, sanon minä! Olen aina epäillyt, että huumorintajuni on loistava ja nyt tiedän sen todeksi.
Olen antanut itselleni luvan ihan rauhassa odotella auringon paluuta ja keskittyä näihin vähemmän kunnianhimoisiin, mutta silti yhtä tarpeellisiin päiväpuuhiin. Suuret henkisen kasvun läpimurrot odottavat varmaankin vielä viikon tai kaksi. Minä tyttö se laitan siihen saakka ihan vaan lauleskellen, kikatellen ja lenkkeillen. Hoilottelin tänäänkin läpi koko Ayreonin Human Equation -albumin sekä valitut palat Heartilta, Tori Amokselta ja Kate Bushilta. Naapurit lienevät ylen kiitollisia tästä konsertista, odotan valtavia suosionosoituksia yön hiljaisuudessa postiluukusta putoavien nimettömien lappujen muodossa. Ei hätää, rakkaat naapurini, uskolliset ihailijani, sillä huomiseksi on suunnitteilla encore énorme! Mukana sellaisia hittejä kuin Kansas - Carry on my Wayward Son, Guns'n'Roses - Welcome to the Jungle, Queen - Bohemian Rhapsody, Led Zeppelinin koko tuotanto, ja paljon paljon muuta! Extravaganzan alkamisajankohta riippuu siitä, missä vaiheessa vuorokautta unideprivoitu artisti saa vakuutettua itsensä ja ruumiinsa siitä, että valon määrästä riippumatta nyt ollaan päivän puolella. Biisitoiveita toteutetaan, jos ne ovat löytyvät etukäteen päätetyltä settilistalta. Ns. nimilista on jo täynnä, mesta on niin pieni että lista täyttyy jo perinteisestä Jeesus + 12. Liput ovelta nolla euroa, maksu vain käteisellä. Tervetuloa!
(Edit: Wayward Son on tietysti Kansasin, eikä Bostonin biisi, aivopieru korjattu. More than a feeling!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti