Pahoittelen pitkähköksi venähtänyttä blogipaussia. Edellisen tekstin positiivisesta asennoitumisesta huolimatta on oleminen ollut aikamoista taistelua. Osumia on ottanut enimmäkseen mies, ei voi olla kovin helppoa asua elävän viulunkielen kanssa. Projektia alkaa olla takana kuukausi, mutta poksahtelu ei ole loppunut vieläkään. Nukkuminen tapahtuu edelleen pätkissä. Liikunnasta ja järkevästä syömisestä huolimatta pahoinvointi jatkuu. Sama oksettava, äklöttävä, väsyttävä olo päivästä toiseen. C'mon. Lopu jo.
Aivokäyrä on pelkkä suora viiva. Ei ole järkevää sanottavaa. Ei jaksa ottaa kantaa. Ajattelin, että kirjoitan aikani kuluksi TTVK ry (!) :n edesottamuksista ja musiikkibisneksen tulevaisuudesta, mutta asian jäsentely riittävän laajasti tuntui aivan ylivoimaiselta. En tahdo julkaista hutiloiden koottua kannanottoa, joten tyydyn vain kysymään: Eikö kenenkään muun mielestä ole kummallista, että kaikki paitsi tämä yksi perheenisä maksoivat mukisematta lähetetyn kuudensadan euron laskun ja allekirjoittivat vielä vähintäänkin arveluttavan vaitiolosopimuksen? Uskomatonta. Uutisoinnissa on säännönmukaisesti viitattu TTVK:n ilman paljon kertovaa kirjainparia ry. Sattumaako? Salaliittoteorioihin taipuvainen mieleni huutaa ei! Asiasta tehty tutkintapyyntö tuskin johtaa mihinkään, mutta pysyypähän asia otsikoissa. Seuraavan kerran kun rekisteröity yhdistys lähettää jollekin uhkauskirjeen, huomattavan laskun ja vaitiolosopimuksen, tämä toivottavasti osaa rinnastaa yhteydenoton nigerialaisen prinssin sähköpostitse tarjoamaan anteliaaseen perinnönjakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti